Kymmenen vuotta yrittäjänä. Se tuntuu samaan aikaan pitkältä ajalta ja siltä, että vastahan kaikki alkoi.
Kun katson taaksepäin näitä vuosia, huomaan, ettei yrittäjyys ole opettanut minulle pelkästään liiketoimintaa, päätöksentekoa tai itseni johtamista. Se on opettanut ennen kaikkea jotain elämästä, omista rajoistani ja siitä, miten paljon ihminen pystyy kasvamaan silloin, kun varmuutta huomisesta ei ole.
Yrittäjyys on vapautta. Mutta se on myös vastuuta, jota ei voi koskaan täysin laskea harteiltaan.
Vapautta päättää omasta ajankäytöstä, tehdä asioita omalla tavalla, rakentaa jotain itselle merkityksellistä ja kulkea suuntaan, johon itse uskoo. Se on ollut yksi suurimmista syistä siihen, miksi valitsen tämän tien edelleen, vaikka vähän vahingossa tähän yrittäjyyteen ajauduinkin.
Mutta tiiättekö, vapaudella on hintansa.
Kun saa päättää kaikesta, joutuu myös kantamaan vastuun kaikesta. Päätöksistä, onnistumisista, virheistä ja joskus myös asioista, joihin ei oikeastaan voi itse vaikuttaa. Yrittäjänä ei aina ole ketään, joka kertoisi, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Ei valmista polkua, ei takuuta oikeista ratkaisuista.
On vain tehtävä päätöksiä ja luotettava siihen, että osaa tarvittaessa korjata suuntaa.
Onneksi on myös kollegoita, joiden kanssa voi raatailla yrittäjyydestä, tsempata toisiamme vuorotellen ja saada myös konkreettisia neuvoja.
Onnistumisen paine ei aina näy ulospäin
Yrittäjyyteen liittyy tietynlainen jatkuva paine onnistumisesta. Eikä se paine tule välttämättä ulkopuolelta. Usein kaikkein kovimmat odotukset asettaa itse itselleen.
Pitäisi kehittyä, kasvaa, uudistua ja mennä eteenpäin. Pitäisi osata ennakoida tulevaa, tehdä oikeita valintoja ja tunnistaa mahdollisuudet ennen muita. Ja samalla pitäisi muistaa nauttia siitä, mitä on jo saavuttanut.
Välillä tuntuu, että yrittäjänä mielessä on jatkuvasti monta tulevaisuutta yhtä aikaa. Yksi, jossa kaikki menee suunnitelmien mukaan. Toinen, jossa jokin muuttuu yllättäen. Ja kolmas, johon ei ole vielä edes osannut varautua.
Vaikka vuodet ovat tuoneet kokemusta ja itsevarmuutta, ne eivät ole poistaneet epäonnistumisen pelkoa kokonaan.
Ehkä eivät koskaan poistakaan.
Mutta ainakin oma suhtautuminen siihen on muuttunut.
Epävarmuudesta on tullut tuttu matkakumppani
Kymmenessä vuodessa, tai oikeastaan viimeisten kuuden vuoden aikana, olen oppinut, ettei epävarmuus ole yrittäjyydessä poikkeustila. Se on osa arkea.
Alussa epävarmuus saattoi tuntua siltä, ettei jokin ollut hallinnassa. Nyt sitä on oppinut ymmärtämään, ettei kaikkea voi hallita. Eikä tarvitsekaan.
Yksi yrittäjyyden opettamista taidoista on kyky toimia silloinkin, kun ei tiedä varmasti, miten asiat tulevat menemään.
Sitä on oppinut luottamaan omaan harkintakykyyn, vaikka kaikkia vastauksia ei ole. On oppinut hyväksymään, että joskus hyväkin päätös voi johtaa huonoon lopputulokseen. Ja että epäonnistuminen ei välttämättä tarkoita väärää suuntaa, vaan joskus vain sitä, että jotain oli opittava kantapään kautta. Ja niitä kantapäänkautta oppimisia on kyllä tullut.
Epävarmuuden sietäminen ei myöskään tarkoita sitä, ettei koskaan pelottaisi. Se tarkoittaa itsellä ainakin vain sitä, ettei anna pelon päättää mun puolesta.
Jatkuvasti vähän valppaana
Yrittäjyys on myös opettanut olemaan hereillä. Tarkkailemaan tietyllä tavalla sitä omaa elinympäristöä, kuuntelemaan niitä hiljaisia signaaleja ja tunnistamaan monenlaisia muutoksia.
Maailma ei pysähdy, eivätkä markkinat odota. Se, mikä toimi ehkä viisi vuotta sitten, ei välttämättä toimi enää tänään. Joskus jopa eilen hyvältä näyttänyt suunnitelma voi olla huomenna vanhentunut.
Siinä on sekä hyvää että huonoa.
Valppaus auttaa näkemään mahdollisuuksia ja reagoimaan muutoksiin. Mutta se voi myös tehdä irrottautumisesta vaikeaa. Vaikka työpäivä loppuisi, yrittäjän ajatukset eivät aina lopeta työskentelyä samaan aikaan.
Ehkä juuri siksi on ollut tärkeää ymmärtää, ettei kaikkeen tarvitse reagoida heti. On osattava erottaa todelliset muutokset hetkellisestä kohinasta. Ja voi vähän ensin kuulostella tilannetta ja päättää vasta vähän myöhemmin. Toki nämä odotukset on välillä meidän kohdalla venyneet turhan pitkiksi ja maksaneet monta rahaa.
Rohkeutta vai sittenkin uteliaisuutta?
Minua on aina kutsuttu rohkeaksi. Sellaiseksi, joka uskaltaa tarttua asioihin, kokeilla uutta ja lähteä tekemään sellaistakin, mistä ei ole aiempaa kokemusta.
Itse en ole kuitenkaan koskaan ajatellut olevani erityisen rohkea.
Olen ehkä ennemminkin utelias.
Minua kiinnostaa, mitä kaikkea voisi olla mahdollista tehdä, oppia ja saavuttaa. Mitä tapahtuu, jos kokeilee jotain uutta? Entä jos asiat voisikin tehdä ihan eri tavalla kuin ennen?
En myöskään osaa pelätä uusia asioita kovin paljon. En ainakaan niin paljon, että se estäisi minua tarttumasta niihin. Kun jokin tuntuu kiinnostavalta ja merkitykselliseltä, innostus vie yleensä voiton mahdollisista epäilyksistä. Usein mietin, mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, ja jos se ei ole liian paha, lähden kokeilemaan.
Ehkä kyse on myös siitä, etten ole koskaan halunnut rakentaa omaa tekemistäni muiden odotusten tai mielipiteiden varaan. Toki kuuntelen muita ja arvostan erilaisia näkökulmia, mutta lopulta haluan tehdä omat päätökseni itse. Kaikkien ei tarvitse ymmärtää, miksi teen jotain, eikä kaikkien tarvitse olla valinnoistani samaa mieltä.
Minulle on tärkeämpää tehdä jotain, mihin itse uskon, kuin jotain, mitä muut pitävät järkevänä tai turvallisena.
Ehkä ulospäin se näyttää rohkeudelta. Itselle se näkyy ennen kaikkea uteliaisuutena, innostuksena ja haluna tehdä asioita, joilla on itselle merkitystä.
Ja ehkä juuri nämä ominaisuudet ovat kantaneet yrittäjänä kaikki nämä vuodet.
Tämä on minun tapani elää
Nyt, kymmenen vuoden jälkeen, tuntuu ehkä vahvemmin kuin koskaan siltä, että yrittäjyys on niin mun juttu.
Ei vain työ tai tapa ansaita elantoa, vaan kokonainen elämäntapa. Tapa ajatella, toimia ja suhtautua maailmaan.
Rakastan sitä, että saan toteuttaa omia ideoita, rakentaa uutta ja päättää itse, mihin suuntaan kuljen. Sitä, ettei yksikään päivä, viikko, kuukausi tai vuosi ole täysin samanlainen ja että aina on jotain opittavaa, kehitettävää tai keksittävää.
Toki välillä olisi varmasti helpompaa, jos joku muu kantaisi vastuun, tekisi vaikeat päätökset ja huolehtisi siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja maksaisi palkan…
Mutta en silti ihan heti oo valmis vaihtamaan tätä mihinkään.
En kaikesta huolimatta. Tai ehkä juuri kaiken sen vuoksi.
Koska juuri ne vaikeat hetket, epävarmuus, vastuu ja jatkuva uuden opettelu ovat tehneet tästä matkasta niin merkityksellisen. Ne ovat kasvattaneet, haastaneet ja pakottaneet katsomaan asioita uudesta näkökulmasta.
Ja täytyy myöntää, että ehkä tässä maailmanajassa yrittäjänä jatkaminen vaatii myös tietynlaista luonnetta. Kun ympärillä on jatkuvasti epävarmuutta, taloudellisia haasteita ja muutoksia, ei yrittäjyys ole välttämättä se kaikkein helpoin tai turvallisin valinta. Mutta toisaalta tänä aikana varmasti ihan palkkatyötkin voivat olla epävarmoja, ja työttömyyttä on valtavasti.
Ehkä täytyy olla vähän rohkeutta, paljon uteliaisuutta ja sopiva ripaus hulluutta, että tätä jaksaa, ja ennen kaikkea haluaa, tehdä vuodesta toiseen.
Mutta kun tekee jotain, mikä tuntuu aidosti omalta, ei sitä osaa oikein kuvitella tekevänsä mitään muutakaan.
Kymmenen vuotta myöhemmin
Jos joku tuolle yläkuvan naiselle kertonut kaiken sen, mitä yrittäjyyteen kuuluu; epävarmuuden, paineet, vaikeat päätökset, onnistumisen hetket ja ne yöt, jolloin ajatukset eivät anna rauhaa, en tiedä, olisinko osannut täysin ymmärtää, mihin olin ryhtymässä.
Mutta tekisinkö saman uudelleen?
Luulen, että tekisin.
En siksi, että nämä vuodet olisivat olleet helppoja. Vaan siksi, että ne ovat opettaneet enemmän kuin olisin voinut kuvitella.
Olen oppinut, ettei onnistuminen ole pysyvä tila eikä epäonnistuminen lopullinen tuomio. Että omiin kykyihin voi luottaa myös silloin, kun tulevaisuus on epäselvä. Ja että joskus kaikkein merkityksellisimmät asiat syntyvät juuri niistä hetkistä, jolloin uskaltaa astua pois tutusta. Että polviltaan voi vielä nousta seisomaan.
Ehkä suurin muutos näiden vuosien aikana on tapahtunut omassa ajattelussani.
En enää odota, että joskus tulisi hetki, jolloin kaikki olisi valmista, vakaata ja täysin hallinnassa. En odota, että epävarmuus katoaisi tai että voisin aina tietää, mikä on oikea ratkaisu.
Sen sijaan olen oppinut luottamaan siihen, että mitä tahansa eteen tuleekin, löydän kyllä keinon mennä eteenpäin.
Kymmenen vuotta yrittäjänä on opettanut minulle, että vapaus ja vastuu kulkevat aina käsi kädessä. Että epävarmuuden kanssa voi oppia elämään ja että onnistumisen mittari ei lopulta ole vain se, mitä on saavuttanut, vaan myös se, millaista elämää saa elää.
Ja juuri nyt tuntuu siltä, että saan elää aika lailla itseni näköistä elämää.
Kymmenen vuotta takana. Enkä vieläkään tiedä, mitä seuraavat kymmenen tuovat tullessaan.
Mutta tiedän, että haluan nähdä.
Ja ehkä juuri siinä on koko yrittäjyyden ydin: uteliaisuudessa sitä kohtaan, mitä kaikkea vielä voi olla edessä.
Jos jaksoit lukea tänne asti tätä poukkoilevaa ajatuksenvirtaani, onnittelut ja KIITOS! <3
-Jasmiina K / Puine
