Yrittäjyys on opettanut paljon sellaista, mitä ei oikein voi oppia etukäteen. Voi lukea kirjoja, kuunnella podcasteja ja kysyä neuvoja, mutta vasta tekeminen paljastaa, mitkä asiat oikeasti kantavat, ja mitkä taas eivät. Näistä kolmesta asiasta on tullut itselleni erityisen tärkeitä, ja ne ovat muovanneet sekä tapaani tehdä töitä että tapaani olla yrittäjä, ja siinä samalla myös nainen, äiti, ystävä, sisarus, lapsi. Ja toki nämä voi varmasti oppia jokainen ”palkansaaja”, eli ei yrittäjäkin, mutta tässä tosiaan omakohtaiset opit tämän kohta kymmenen vuoden yrittäjyyspolun aikana.
1. Ei-sanan sanominen
Opin vasta yrittäjänä, kuinka tärkeää on osata ja uskaltaa sanoa ei.
Ei silloin, kun jokin ei tunnu omalta. Ei silloin, kun joku meinaa ylittää omat rajat. Ja ei myös silloin, kun resurssit eivät yksinkertaisesti riitä, vaikka idea olisi sinänsä kiinnostava tai pyyntö tulisi hyvällä asialla.
Aluksi ei-sanan sanominen tuntui vaikealta. Ajattelin pitkään, että yrittäjyys on sitä, että pitäisi tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin ja joustaa loputtomasti. Todellisuudessa jokainen kyllä-sana tarkoittaa myös jollekin toiselle ei-sanaa. Jos sanoo kyllä liikaa, sanoo samalla ei usein omalle jaksamiselle, omille arvoille tai niille asioille, jotka ovat oikeasti tärkeitä yrityksen kannalta.
Ei-sanan sanominen ei ole mielestäni epäkohteliaisuutta tai haluttomuutta, vaan se on omien ja myös läheisten rajojen tunnistamista ja kunnioittamista.
2. Vapaa-ajan arvostaminen
Toinen iso oppi on ollut vapaa-ajan merkitys.
Työaika on työaikaa ja vapaa-aika on vapaa-aikaa. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta yrittäjänä raja hämärtyy helposti. Työ kulkee taskussa, mielessä ja mukana iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla, jos sille vain antaa tilaa.
Itselleni konkreettiset ratkaisut ovat auttaneet eniten. Tietokone jää työhuoneelle. Työpuhelin on erikseen. Lisäksi olen tietoisesti lisännyt arkeen harrastuksia ja tekemistä, jotka eivät liity työhön millään tavalla. Neulominen ja siinä samalla äänikirjojen kuuntelu esimerkiksi on ollut todella mieltä nollaavia juttuja viimeisen vuoden aikana.
Kun vapaa-ajalla on tilaa olla muutakin kuin yrittäjä, myös yrittäjyys ja koko työarki tuntuu kevyemmältä ja mielekkäämmältä. Vielä ei ole tullut maanantaita, jolloin olisi kiukuttanut mennä töihin.
3. Lepo ei ole luovuttamista
Kolmas asia on ehkä se, jonka opettelu on ollut kaikkein vaikeinta: lepo ei ole luovuttamista.
Yrittäjänä helposti ajattelee, että pitäisi jaksaa aina vähän enemmän. Että väsymys kuuluu asiaan ja että pysähtyminen tarkoittaa jälkeen jäämistä. Että vuoteen mahtuu 365 työpäivää, ja jokainen työpäivä kestää vähintään 12 tuntia. Lomia ei tunneta ja mitä enemmän on väsynyt, sitä kovempi yrittäjä olet. Todellisuudessa lepo on edellytys sille, että jaksaa jatkaa. Edes ne 8 tuntiset päivät.
On ollut tärkeää oppia kuuntelemaan kehoa ja mieltä ja antaa itsensä levätä silloin, kun tarve on oikea. Lepo ei ole merkki heikkoudesta, vaan vastuullisuudesta, sekä itseä, koko perhettä, että omaa työtä kohtaan.
Kun antaa itselleen luvan levätä, myös luovuus, motivaatio ja ajattelu palaavat usein vahvempina. Ja mikä tärkeintä, lepää silloin, kun ei ole vielä ihan loppu, vaan tasaisesti pitkin viikkoa, kuukautta, vuotta. Näin ehkä välttää sen totaalisen uupumisen.
Nämä kolme asiaa eivät ole tulleet kerralla valmiiksi, eikä niiden opettelu ole vieläkään ohi. Mutta juuri tällaiset oivallukset tekevät yrittäjyydestä itselleni merkityksellistä: työn kautta oppii myös itsestään ja oppii arvostamaan kaikkea sitä, mitä ympärillä on.
