Kun olin tarpeeksi kuullut kehuja ja kyselyitä tekemistäni tuotteista blogini kommenttiboksin kautta, aloin uskoa, että niillä voisi olla kysyntää laajemminkin. Siispä otin puheeksi parin opettajani kanssa mahdollisuuksista tehdä asialle jotain. Olin aivan pihalla yrittäjyydestä. Olen kasvanut lääkäriperheessä, eikä yrittäjiä kovin lähellä ollut ollut niin, että olisin siihen hommaan mitään kosketuspintaa saanut lapsuudessa tai nuoruudessa. Ja pitihän minusta tulla vain insinööri. Olin kuullut, että insinöörit olis tosi huonoja yrittäjiä.
Nämä pari opettajaa kuitenkin saivat puhuttua (ei kauaa tarvinut suostutella) minut NuoriYritys -kurssille, jossa perustettaisiin yritys ja harjoiteltaisiin yrittäjyyttä ihan oikeasti, sen sijaan, että opiskeltaisiin yrittäjyysopinnot koulun penkillä. Tosin olin sen yrittäjyyskurssin käynyt jo, eli sen osalta tein tuplatyön. Mutta, odottelin sitten kesän yli ja hauduttelin mielessä hyvää nimeä, kun muutenhan minulla oli senssit selvänä niin sanotusti. Tuotteet, liiketoimintasuunnitelma, yms oli valmiina. Tarvisin vain pari koulukaveria mukaan, mieluusti eri aloilta kuin itse, ja sen yrityksen nimen.
Palloteltiin pitkään erilaisia nimiä, testailin niitä sekä puuhun että tulostelemalla, että miltä se näyttäisi. Tahdoin yksinkertaisen, suomalaisen, mieleenpainuvan ja kuvaavan nimen. Ja mielestäni sellainen löydettiin. Taisi olla äitini, joka tätä ensin ehdotti, Puine Design, mutta päätin jättää Designin pois nimestä, koska tuntui, että se oli liikaa. Puine oli hyvä.
Sitten löysin itselleni myös kaverit, jotka olisivat olennaiset osat tulevaa yritystä. Kärt mediatekniikan puolelta aloitti valmistelemaan verkkokauppaa, ja Ida-Emilia, tradenomiopiskelija tuli tekemään taloushallinnon töitä. Minun oli määrä hoitaa ”loput” eli tuotteiden suunnittelu, valmistus, tilausten hallinta ja postitukset. Puine oli syntynyt. Ensin Puine Ny.
